Vatsa

Närästys

Närästys on polttava, hapan ja kirvelevä tunne rintalastan alaosassa. Nieluun voi nousta hapanta nestettä ja kurkunpää saattaa tuntua ärtyneeltä. Närästykseen voi liittyä myös ylävatsan kipuja. Vaiva pahenee yleensä aterian jälkeen, kumartuessa ja yöaikana makuuasennossa. Närästys johtuu siitä, että mahahapot nousevat ruokatorveen.

Ajoittainen närästys ei ole vaarallista, eikä sen takia tarvitse mennä lääkäriin. Närästystä voidaan lievittää elämäntapamuutoksilla ja apteekin itsehoitolääkkeillä.

Illalla syömistä sekä rasvaisia ja mahaa ärsyttäviä ruokia kannattaa välttää.Ruoka-annosten pienentäminen ja huolellinen pureskelu vähentävät oireita.

Alkoholin käyttöä on syytä rajoittaa ja tupakointi lopettaa. Ylipaino lisää selvästi närästysoireita, minkä vuoksi laihduttamisesta voi olla apua. Yöllistä närästystä voidaan vähentää kohottamalla vuoteen päätypuolta (noin 15 cm) ylemmäksi.

Väliaikaisen helpotuksen närästykseen saa apteekista ilman reseptiä saatavilla lääkkeillä. Mahahappoa neutraloivien valmisteiden vaikutus alkaa 10-15 minuutissa ja kestää tunnin pari. Lääkettä voi ottaa useita kertoja päivässä aterian jälkeen ja yöksi. Suolahapon erityksen estäjien vaikutus on tehokkaampi ja pitkäaikaisempi kuin mahahappoa neutraloivien valmisteiden. Niiden vaikutus alkaa noin tunnissa ja kestää annoksesta riippuen 12-24 tuntia. Voimakkaan närästyksen lievittymiseen saattaa kulua muutama päivä. Itsehoitona lääkkeitä voi käyttää päivittäin kaksi viikkoa.

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos lääkkeet eivät tehoa, närästystä esiintyy useita kertoja viikossa pitkiä aikoja tai jos närästykseen liittyy esimerkiksi nielemisvaikeuksia, -kipuja, oksentelua tai laihtumista.

Ripuli

Ripulilla tarkoitetaan useita löysiä ulosteita vuorokauden aikana. Äkillinen ripuli on suoliston infektioon tai ärsytystilaan viittaava oire. Ripuli aiheuttaa veden ja suolojen imeytymishäiriöitä ja sen syynä voi olla mm. bakteeri- tai virusinfektio, sopimaton dieetti tai mikrobilääkitys.

Ripulin hoidossa on tärkeintä menetetyn suolan ja nesteen korvaaminen juomalla riittävästi. Akuutissa ripulissa voi syödä niin paljon kuin maistuu, kannattaa suosia kevyttä, helposti sulavaa ruokaa. Lasten painoa on syytä tarkkailla ripulin aikana mahdollisen kuivumisvaaran vuoksi. Painon laskun lisäksi merkkejä kuivumisesta ovat lapsen janoisuus, levottomuus, kuivat limakalvot, virtsan vähäisyys ja ihon kimmoisuuden väheneminen.

Apteekista ripulin hoitoon on saatavilla veteen sekoitettavia juomajauheita, jotka sisältävät tarvittavia suoloja ja sokeria. Juomajauhe sopii kaikenikäisille ja korjaa nestetasapainoa myös oksentelun yhteydessä. Ripulin paranemista nopeuttavat myös maitohappobakteerivalmisteet, jotka sopivat kaikenikäisille. Aikuisille ja yli 12- vuotiaille ripulioireiden hillitsemiseen voidaan käyttää myös suolta tehokkaasti rauhoittavaa lääkettä.

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos äkilliseen ripuliin liittyy kovaa vatsakipua, laihtumista, heikentynyt yleistila, verta tai limaa ulosteissa tai hiljattain tehty ulkomaanmatka. Jos akuutti ripuli ei lievity alle 2-vuotiaalla vuorokauden tai aikuisella 3-5 vuorokauden sisällä on myös syytä kääntyä lääkärin puoleen. Alle puolivuotiaan lapsen ripulin hoito kuuluu aina lääkärille.

Ummetus

Ummetus on suolen sisällön kulkuhäiriö, jonka seurauksena ulosteet kasautuvat suolistoon. Normaalissa ulostamistiheydessä on suuria yksilöllisiä eroja, mutta olennaisina piirteinä pidetään ulostuskertojen jäämistä alle kolmeen viikossa, kovia ulosteita ja lisääntynyttä ponnistustarvetta. Ummetus on yleisempää naisilla kuin miehillä ja se lisääntyy iän myötä. Tavallisin ummetuksen syy on vähäkuituinen ruokavalio ja liikunnan puute. Eräiden aineenvaihduntasairauksien, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, yhtenä oireena on ummetus. Jotkut lääkkeet kuten kipulääkkeiden sisältämä kodeiini, monet psyykenlääkkeet ja rautavalmisteet voivat aiheuttaa ummetusta.

Ummetusta hoidetaan ensisijaisesti muuttamalla elintapoja. Ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kuitupitoisia kasviksia, hedelmiä ja kokojyvävalmisteita. Kuidut lisäävät ulosteen massaa, ulostuskertojen määrää ja nopeuttavat ulosteen läpikulkuaikaa suolistossa. Kuitujen lisäksi riittävästä nesteen nauttimisesta, liikunnan lisäämisestä ja säännöllisen ulostusrutiinin omaksumisesta on apua.

Jos pelkät elintapojen muutokset eivät auta, voidaan ummetusta hoitaa apteekista saatavilla ulostuslääkkeillä.
Tilapäisen ummetuksen hoitoon sopivat suolta stimuloivat suun kautta otettavat laksatiivit. Ne vaikuttavat 6-12 tunnin päästä lääkkeenotosta, joten lääke kannattaa ottaa illalla. Pienoisperäruiskeet tehoavat 5-15 minuutissa ja ne sopivat myös lapsille ja raskaana oleville.
Pitkäaikaisen ummetuksen hoitoon sopivat ulostemassaa lisäävät kuituvalmisteet sekä ulostemassaa pehmentävät valmisteet. Pehmentävät valmisteet sopivat myös lasten ja raskaudenaikaisen ummetuksen hoitoon.

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos itsehoidosta huolimatta ummetus häiritsee jokapäiväistä elämää, ummetukseen liittyy muita oireita kuten jatkuvaa väsymystä, outoja/kovia vatsakipuja tai verta ulosteessa.

Peräpukamat

Peräpukamat ovat peräaukon laajentuneita laskimoita. Pukamat voivat olla joko ulkoisia tai sisäisiä. Peräpukamiin liittyvät vaivat ovat yleisiä ja yleensä itsestään paranevia, mutta uusiutuvat usein. Tavallisimpia syitä pukamiin ovat pitkäaikainen ummetus, istumatyö ja ylipaino.
Peräpukamien yleisin oire on verenvuoto: kirkasta verta tulee pyttyyn ulostamisen yhteydessä ja paperiin pyyhkiessä. Kutinaa, kirvelyä ja kipua voi myös esiintyä.

Peräpukamien hoidossa tärkeää on ummetuksen ehkäisy ja hoito, säännölliset ulostamistavat sekä hyvä hygienia. Peräpukamia voi hoitaa apteekista saatavilla lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetuilla voiteilla ja peräpuikoilla. Ne vähentävät paikallisesti kipua ja tulehdusta. Valmisteita käytetään jokaisen ulostamiskerran jälkeen, kun peräaukon seutu on ensin pesty ja kuivattu.

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos häiritsevät vaivat kestävät useita päiviä itsehoidosta huolimatta, verenvuoto on runsasta, kova äkillinen kipu pukamissa tai pukamat ovat luiskahtaneet peräaukon ulkopuolelle eivätkä pysy sisällä.

Kihomadot

Kihomadot ovat valkeita 3-13 millimetrin pituisia sukkulamatoja. Ne elävät paksusuolen loppupäässä, josta kihomatonaaraat siirtyvät munimaan peräaukon seudulle etenkin öisin. Madot ja niiden munimat munat aiheuttavat kutinaa, mikä usein onkin kihomatotartunnan ainoa oire. Kutinan ohella saattaa esiintyä peräaukon seudun ärtymistä, kipua ja vatsavaivoja. Oireet ilmaantuvat vasta viikkojen päästä tartunnasta.

Kihomadot tarttuvat munien välityksellä ihmisestä toiseen. Kihomato on vain ihmisessä esiintyvä loinen: se ei tartu lemmikkeihin eivätkä lemmikit tartuta sitä ihmiseen. Kihomadot ovat erityisesti lasten ongelma, mutta niitä esiintyy myös aikuisilla.

Kihomatotartunta hoidetaan aina lääkkeellä. Apteekista on saatavilla ilman reseptiä
kihomatolääke. Tabletit otetaan kerta-annoksena suun kautta. Hoito uusitaan kahden viikon kuluttua, sillä lääke ei tehoa kihomadon muniin. Lääke värjää ulosteen punaiseksi, mikä on täysin vaaratonta. Vaikka tartunnan saaneita olisi perheessä vain yksi, koko perhe kannattaa lääkitä samalla kertaa, jotta tartuntakierre saadaan katkaistua.

Pelkkä lääkehoito ei riitä häätämään kihomatoja, sillä kihomatojen munat saattavat säilyä vuodevaatteissa ja huonepölyssä tartuntakykyisinä jopa viikkoja. Tästä syystä lääkehoidon yhteydessä on hyvä imuroida ja tuulettaa vuodevaatteet sekä vaihtaa lakanat. Lisäksi henkilökohtaiseen hygieniaan on kiinnitettävä erityistä huomiota ja lasten kynnet on syytä leikata lyhyiksi.

Mikäli vaiva ei helpota itsehoitolääkityksellä ja muita hoito-ohjeita noudattamalla, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.